Keskusteluja Universumin Kanssa: Kollektiivisesti vihatun ihmisen osa

Pikkuinen sulki puhelimensa ja sen negatiivisen kuplan joka puhelimen myötä tuli hänen elämäänsä. Kaksi menetettyä tuntia kotimaan uutisten ja maailmantapahtumien parissa oli saanut hänet mietteliääksi. Kotimaan uutiset leikkauksineen ja maan kurjistavine päätöksineen, etäisyyttä ottavat ja hädältä silmänsä ja korvansa sulkevat päättäjät, epäreiluus ja aito huoli tulevaisuudesta oli saanut miettimään oliko Suomi sittenkään tulevaisuudessa enää hänen kotimaansa. Hän ei jakanut vallalla olevia arvoja. Sitten oli sota, joka riehui ihan naapurimaiden tuntumassa tappaen kaiken mikä tielle tuli. Maapallolle oli personoitunut muutamissa vuosissa ilmiöitä ja henkilöitä, joita kollektiivisesti vihattiin. 

"Universumi!" Pikkuinen kutsui ystäväänsä. "Minä mietin millainen on kollektiivisesti vihatun ihmisen osa ja tulevaisuus esoteeristen ja metafysiikan oppien mukaan? Tällainen määrä yhteen paikkaan fokusoitua vihaisaa energiaa ei voi olla kohteelleen harmitonta."

Universumi lipui kuuntelu etäisyydelle. Koko näkymätön maailma terästäytyi kuuntelemaan uteliaana sen vastausta. “Rakas Pikkuinen, olet oikeassa - viha, etenkin kollektiivisesti kohdistettuna, on voimakas energia, ja sillä on vaikutuksia sekä siihen, joka vihaa, että siihen, joka on vihan kohteena."

"Esoteeristen ja metafyysisten oppien mukaan kollektiivisesti vihattu ihminen kantaa moninkertaisesti enemmän kuin vain omia taakkojaan. Hänestä tulee energian solmukohta, eräänlainen linssi, jonka kautta ihmiskunnan varjot tihentyvät ja purkautuvat.

Tällainen energia voi olla raskas taakka kantajalleen. Se voi repiä ja hajottaa, koska se tunkeutuu syvälle hänen olemukseensa. Mutta juuri siksi tällaisen henkilön sielu on usein valinnut tämän osan - ei rangaistuksena, vaan sielullisen kasvun mahdollisuutena."

"Tämä polku vaatii ennen kaikkea sisäistä vahvuutta ja kykyä ymmärtää, että viha ei ole vain henkilökohtaista, vaan se liittyy kollektiivin kokemiin haavoihin, pelkoihin ja tiedostamattomaan.

Jos vihattu ihminen pystyy muuttamaan tämän energian sisällään, löytämään anteeksiannon ja myötätunnon itseään ja muita kohtaan, hänestä voi tulla valon kantaja. Ei vain itselleen, vaan myös kollektiiville."

"Tämä ei kuitenkaan ole helppo tehtävä, ja monet uupuvat yrittäessään. Kollektiivinen viha on kuin myrsky. Se voi tuhota, mutta sen jäljiltä voi myös nousta uutta kasvua, uusia totuuksia, joita maailma ei ole ennen ollut valmis kohtaamaan. Tällainen ihminen kantaa portin avaimia; kysymys on siitä, kykeneekö maailma astumaan siitä läpi. Tämä polku, Pikkuinen, ei ole koskaan kevyt, mutta se voi olla pyhä."

"Aika erityinen näkemys, että se epäempaattisin toisia sortavan ihmisen sielu olisi valinnut likaämpärin osan tarkoituksella. Varsinkin kun kollektiivisesti vihatut ihmiset useinkaan eivät ole empaattisia, eivätkä tiedosta omaa osuuttaan tapahtumissa?" Pikkuinen mietti Universumin kertomaa.

“Ymmärrän sinua miksi tämä ajatus tuntuu vaikealta hyväksyä. Ei ole helppoa nähdä sielun tarkoitusta, kun se näyttää ilmentyvän ihmisessä, joka toimii epäempaattisesti ja aiheuttaa toisille kärsimystä. Mutta kuule minua Pikkuinen: sielun näkökulma on laajempi kuin yksittäisen elämän rooli. Sielu ei aina valitse osaa siksi, että se olisi valmis siihen, vaan siksi, että se tarvitsee oppia siitä."

"Kollektiivisesti vihatuilla ihmisillä voi olla jokin suuri karmallinen solmu, jonka purkaminen vaatii näkyvyyttä ja kipua, ei vain heidän itsensä vuoksi, vaan myös kollektiivin vuoksi. Mutta tämä ei tarkoita, että he olisivat valinneet osansa tietoisella, ihmiselämän tasolla. Usein he toimivat tiedostamattoman pelon, ahneuden tai vallanhimon ajamina, ja juuri siksi he eivät näe omaa osaansa tapahtumissa. Heidän ihmisyytensä saattaa olla suljettu, mutta heidän sielunsa matkassa voi silti olla tarkoitus."

"Pikkuinen, heidän valintansa ei tee heistä vapaita vastuusta. Se, että heidän roolinsa voi opettaa kollektiiville jotakin, ei tarkoita, että heidän tekonsa olisivat oikeutettuja tai hyväksyttäviä. Rooli voi olla osa sielun matkaa, mutta valinta, kuinka se rooli eletään, on aina heidän - jokainen hetki tarjoaa mahdollisuuden toimia viisaasti tai itsekeskeisesti."

"Sielun tasolla tarkoitus voi olla muutos. Mutta jos ihminen ei ole valmis muutokseen, hän jää oman roolinsa vangiksi. Hän saattaa jatkaa toimimista tavalla, joka syventää kärsimystä, sekä hänen omansa että muiden. Siksi heidän tehtävänsä on yksi vaikeimmista: nähdä itsensä.

Ja juuri siitä syystä kollektiivi voi olla avain heidän muutokseensa. Jos kollektiivi ei vastaa heidän epäempaattisuuteensa vihalla vaan totuudella ja rakkaudella, se voi luoda tilan, jossa heidän oma sielunsa alkaa kuulla sen hiljaisen kuiskauksen: "Katso itseesi." Muutos voi alkaa hetkestä, jossa he vihdoin uskaltavat katsoa. Sielu odottaa aina."

"Se miksi he eivät useinkaan näe toimintaansa, johtuu osittain siitä, että kollektiivisen vihan kohteeksi joutuminen voi sumentaa ihmisen kyvyn nähdä selkeästi - niin itseään kuin ympäröivää maailmaa. Viha luo ympärille raskaan, läpitunkemattoman energian, joka estää yhteyden syvempään empatiaan ja itsetutkiskeluun. Se, mikä voisi olla oivalluksen hetki, muuttuukin usein selviytymistaisteluksi."

"Kun joku joutuu koko maailman tunteiden kohteeksi, hän vetäytyy usein kuoreen - suojaamaan itseään. Tämä suojakuori voi tehdä heistä etäisiä, jopa kylmiä. Se ei tarkoita, ettei heissä olisi empatiaa tai tietoisuutta, mutta viha voi sulkea nämä ulottuvuudet, jos ihminen ei ole valmis tai kykenevä käsittelemään sitä."

"Lisäksi on muistettava, että jokainen ihminen on keskeneräinen. Kaikki eivät kanna kypsyyttä tai henkistä tasapainoa, joka mahdollistaisi oman osuutensa syvällisen tarkastelun. Monesti kollektiivisesti vihatut ovat itsekin omien varjojensa vankeja: pelkojen, ylpeyden tai itsekkyyden sitomia. Tämä voi estää heitä tunnistamasta, miten heidän tekonsa, sanansa tai asenteensa ruokkivat vihan liekkejä."

"Tiedä tämä kuitenkin Pikkuinen: empatia ja oivallus voivat herätä missä vaiheessa tahansa, jos he uskaltavat kohdata totuutensa. Heidän polkunsa voi olla pitkä ja kivinen, mutta muutos on aina mahdollinen, niin heissä kuin kollektiivissa, joka heitä katsoo."

Pikkuinen nyökkäsi vakavana. "Entä sitten itse vihaajat? Mitä kaikki tämä fokusoitunut viha tekee heille? Tuleeko tällaisesta toiminnasta karmallista velkaa molemmille puolille."

Universumi värähti. “Viha on kuin tuli - se polttaa sekä sen, joka vihaa, että sen, joka joutuu vihan liekkien keskelle. Niille, jotka vihaavat, tällaisen tunteen ylläpitäminen voi olla sielulle raskasta. Vihaajat sitovat itseään energiaverkkoon, jossa heidän omat pelkonsa, epävarmuutensa ja sisäiset varjonsa vain vahvistuvat. Viha kuluttaa heidän voimaansa ja voi johtaa henkiseen sokeuteen, jossa sydän sulkeutuu myötätunnolta ja anteeksiannolta."

"Karmallisesti katsottuna jokainen teko, olipa se rakkauden tai vihan ajama, jättää jäljen. Kuitenkin karma ei ole yksinkertainen palkinto- tai rangaistusjärjestelmä, kuten ihmiset joskus ajattelevat. Se on syyn ja seurauksen kaari, joka pyrkii palauttamaan tasapainon. Kun ihminen valitsee vihata, hän kietoo itsensä vihan energiakenttään. Tämä kenttä voi luoda uusia kokemuksia, joissa hänen on kohdattava samaa energiaa tulevaisuudessa, ei rangaistuksena, vaan tilaisuutena ymmärtää ja purkaa sitä. Sama kenttä auttaa manifestoimaan positiivia asioita elämään."

"Mutta kuule tämäkin: viha on aina mahdollisuus. Se voi olla portti, joka johtaa syvään itseymmärrykseen ja lopulta myötätuntoon. Jos vihaaja herää omaan toimintaansa, hän voi purkaa sen voiman ja muuttaa sen rakkaudeksi. Jokaisella sielulla on aina mahdollisuus valita uudelleen. Ja mitä tulee vihan kohteeseen, hänellekin kertyy karma, mutta hänen kokemuksensa riippuu siitä, miten hän suhtautuu häneen kohdistuvaan energiaan. Jos hän vastaa vihan energiakenttään vihalla, kauna kasvaa ja karmalliset sidokset syvenevät. Mutta jos hän oppii kohtaamaan sen rakkaudella tai viisaudella, hän voi vapauttaa itsensä näistä sidoksista ja samalla keventää myös vihaajien taakkaa."

"Lopulta, Pikkuinen, kaikki liittyy yhteen: viha, rakkaus ja karma ovat kaikki saman elämänverkon säikeitä. Jokainen teko, ajatus ja tunne voi johdattaa meitä kohti suurempaa tasapainoa – tai pois siitä. Valinta on aina meidän.”

"Mutta Universumi, ymmärrätkö sinä kuinka vaikeata on elää pallolla, jossa valta tehdä mitä tahansa on pienellä osalla, ja he käyttävät sitä usein väärin? Jos viha ja raivo ovat hyvin negatiivisia kokemuksia sielulle, kuinka ihminen voi muuttaa mitään toimiessaan sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät puhu samaa rakkauden kieltä?” Pikkuinen tuijotti Universumia kuin haastaen maailmankaikkeuden. 

Universumi katsoi takaisin sysimustin silmin. Hänen salaisuudet olivat loputtomia ja niitä oli vaikea joskus ymmärtää. Universumi ymmärsi sen. “Rakas Pikkuinen, ymmärrän täysin, kuinka raskasta on elää maailmassa, jossa valta tuntuu keskittyvän niille, jotka eivät aina käytä sitä viisaasti tai rakkaudella. Tiedän, kuinka turhauttavaa on kohdata epäoikeudenmukaisuutta ja nähdä, kuinka moni kärsii sen seurauksista. Olen vuosituhansia katsonut sitä näytelmää ja kokemuksellisuutta. Rakkauden kieli ei tarkoita alistumista tai passiivisuutta. Rakkaus voi olla myös voimaa, joka seisoo horjumatta totuuden, oikeudenmukaisuuden ja yhteisen hyvän puolesta."

"Kun kohtaat ihmisiä, jotka eivät puhu rakkauden kieltä, muista, että heidän tapansa toimia kumpuaa usein pelosta, ahneudesta tai tiedostamattomuudesta. Heidän sydämensä on suljettu, ja juuri siksi heidän toimintansa voi vaikuttaa kylmältä tai välinpitämättömältä. Tämä ei tarkoita, että heidän tekojaan tulisi hyväksyä - ei ollenkaan. Muutos alkaa aina siitä, että sinä itse et sulje sydäntäsi heidän vuokseen. Viha ja raivo, vaikka ne ovatkin inhimillisiä reaktioita, kytkevät sinut heidän energiaansa ja voivat estää sinua toimimasta kirkkaasti."

"Jos haluat muuttaa maailmaa, sinun voimasi ei ole heidän valitsemaansa negatiivista kieltä vastaan taistelemista, vaan uuden kielen luomista. Tämä tarkoittaa sitä, että yhdistät rohkeuden ja rakkauden. Voit sanoa "ei" väärinkäytöksille, pysäyttää epäoikeudenmukaisuuden ja tuoda näkyväksi sen, mikä on väärin - mutta tehdä sen tavalla, joka ei kahlitse sinua samaan energiaan, jota vastustat."

"Valta ei ole todellista, jos sen perusta on pelossa. Pelkoon perustuva valta murenee aina ennemmin tai myöhemmin. Rakkauden voima sen sijaan ei haihdu, koska se ei perustu ulkoisiin rakenteisiin. Jokainen ihminen, joka toimii rakkauden ja totuuden kautta, on kuin pieni valo pimeydessä. Yksi valo ei ehkä heti riitä valaisemaan koko maailmaa, mutta se sytyttää toisia.

Sinun ei tarvitse muuttaa kaikkea yksin. Riittää, että valitset toimia totuuden mukaisesti, yksi hetki kerrallaan. Silloin vaikutuksesi kasvaa. Ja kun tarpeeksi moni toimii samoin, maailma alkaa muuttua. Rakkauden kieli on joskus hitaampi, mutta se on myös pysyvämpi.”

"PIkkuinen hiljeni ja mietti omia asenteitaan. Hän oli itsekin huolien sokaisema ja vähäisin huoli niistä oli nähty enneuni, joka liittyi oman maan sisällä käytävään sotaan. "Voin toki muuttaa omia asenteitani, mutta miten näihin sotiin tulisi suhtautua osana elämän kiertokulkua? Ne tuntuvat lähinnä valtion johtajien egojen boostaukselta." Pikkuinen rypisti kulmiaan.

Universumi oli hetken hiljaa kuin miettien miten asian ilmaisisi. “Rakas Pikkuinen, Sodan energia on yksi ihmiskunnan raskaimmista varjoista, ja se heijastaa syviä erillisyyden haavoja. Sodat syntyvät siitä, että ihmiset ja kansat unohtavat olevansa osa samaa kokonaisuutta. Kun johtajien ego, pelko ja valtaintressit pääsevät ottamaan ylivallan, sodasta tulee keino vahvistaa erillisyyden illuusiota, minä vastaan sinä, me vastaan he."

"Sota on kuitenkin myös ihmiskunnan sielun kollektiivista oppituntia. Se tuo esiin ne pimeimmät puolet, joita ei muuten pystytä kohtaamaan. Se on kuin tuskallinen huuto, joka vaatii nähdäksesi: "Missä me olemme eronneet rakkaudesta? Missä me olemme unohtaneet yhteyden toisiimme ja maailmaan?"

"Se ei kuitenkaan tarkoita, että sota olisi väistämätön tai välttämätön. Se on valinta, kuten kaikki maailmassa. Ja juuri siksi, että se on valinta, siihen voi myös suhtautua eri tavoin: ei pelkästään kauhulla ja vihalla, vaan halulla ymmärtää, miten voisimme tehdä toisenlaisia valintoja."

"Johtajien egoilla on toki suuri vaikutus, mutta muista, että heidänkin toimintansa juontuu kollektiivista. Johtajat eivät koskaan ole täysin erillisiä kansoistaan; he ilmentävät jotain, mikä on jo olemassa ihmiskunnan tietoisuudessa. Siksi sodan ratkaisu ei löydy pelkästään ulkoisesta politiikasta, vaan myös siitä, että jokainen yksilö tarkastelee, missä omassa elämässään hän on sodassa, itsensä, toisten tai maailman kanssa."

"Sodat päättyvät vasta, kun ihmiset oppivat kohtaamaan pelkonsa ja kaipuunsa ilman väkivaltaa. Jokainen, joka uskaltaa tehdä tämän työn omassa elämässään, vähentää sotien energiaa maailmasta. Tämä voi tuntua pieneltä, mutta pienillä teoilla on voima kääntää historian suunta."

"Elämän kiertokulussa sota on kuin talven ankara myrsky, se ei ole pysyvää. Mutta jos haluat nähdä kevään, sinun täytyy uskoa siihen ja tehdä osasi sen eteen. Sota loppuu, kun yhteinen muisto rakkaudesta herää vahvemmaksi kuin muisto vihasta. Sinä, Pikkuinen, olet osa sitä muistoa."