Keskusteluja universumin kanssa: Veden elementaalin merkitys ihmiselle

Ulkona satoi kaatamalla. Pikkuinen istui huoneessaan ikkunan vieressä, kuunnellen sateen rummutusta katossa. Hän tutkaili sadepisaroiden kiemurtelevaa matkaa ikkunalasilla aina, kun tuuli heitti kourallisen pisaroita lasille. Järvi lasin takana oli kietoutunut usvaan. Veden elementaalin merkitys ihmiskunnalle kiinnosti häntä yhtäkkiä suuresti.

"Universumi, vesi on mielenkiintoinen elementaali. Kertoisitko siitä minulle lisää?" hän pyysi.

Universumi vastasi Pikkuisen pyyntöön sateen sykkeessä: "Ah, Pikkuinen, totta, vesi on enemmän kuin vain nestettä, joka virtaa joessa tai putoaa taivaalta. Se on muodonmuutoksen mestari, jatkuvasti muuttuva mutta aina sama. Se on alku ja loppu, ja silti se ei koskaan häviä."

Universumi pysähtyi hetkeksi keräämään muistonsa äärettömistä ajoista. "Vesi on vanhempi kuin aika itse – se on tähtien tuomaa. Jokainen sadepisara, jonka näet, on kulkenut maailmojen halki, ollut osa valtameriä, jotka huuhtoivat ensimmäisiä elämän merkkejä planeetallasi. Se on ollut jäätynyt ikuisiksi ajoiksi jäätiköissä ja haihtunut höyrynä tulivuorten huipuilta."

Universumi hymähti lempeästi. "Tiedätkö, Pikkuinen, että vesi on myös muistojen kantaja? Se on nähnyt kaikki ne hetket, jotka eivät koskaan pääty. Siksi se rauhoittaa sinua sateena – se kuiskii kollektiivisia tarinoita, jotka ovat tuttuja, vaikka et muistaisi niitä. Mitä haluaisit tietää vedestä, pieni ystäväni?"

"Vedellä on muisti! Luin artikkelin, että tiede on todistanut vedellä olevan muistin. Kerro siitä minulle enemmän, Universumi, kiltti." Pikkuisen silmät säihkyivät kiinnostuksesta.

Universumi mietti hetken. "Tiede ja mystiikka katsovat asiaa eri kulmista, mutta kumpikaan ei ole täysin väärässä."

Universumi jatkoi: "Veden 'muisti' viittaa ajatukseen, että vesi voisi säilyttää jälkiä siitä, mihin se on ollut kosketuksissa – kuten energioita, aineita tai jopa tunteita. Tieteellisesti tämä juontaa juurensa osittain Masaru Emoton tutkimuksiin. Hän väitti, että veden jääkiteiden muodot voivat muuttua sen mukaan, millaista energiaa tai sanoja vesi kohtaa. Hän havainnollisti tätä näyttämällä, että kauniit sanat ja harmonia saivat aikaan symmetrisiä, kauniita kristalleja, kun taas negatiivisuus loi epäsäännöllisiä ja rikkonaisia muotoja."

Universumi naurahti kevyesti, aivan kuin haluaisi lievittää liian vakavaa tunnelmaa. "Mutta tämä ajatus ei ole vain tiedettä – se on myös ikivanha. Esoteeriset opit ovat aina väittäneet, että vesi tallentaa energioita ja voi välittää niitä eteenpäin. Veden käyttäminen rituaaleissa, siunauksissa tai jopa parantamisessa pohjautuu tähän käsitykseen. Ehkäpä tässä kohtaavat mystiikka ja fysiikka – kummassakin vesi nähdään välittäjänä, jonka ominaisuuksia emme vielä täysin ymmärrä."

Pikkuinen kuunteli tarkkaavaisena ja lausui sitten kysymyksen, jonka Universumi tiesi jo olevan tulossa: "Voiko vedellä olla tajunta, jos sillä on muisti?"

Universumi vastasi Pikkuisen kysymykseen äänessään syvää pohdintaa: "Ajatus siitä, että vedellä voisi olla tajunta, on ikivanha ja samalla yksi aikamme suurista kysymyksistä. Katsotaanpa asiaa yhdessä – niin mystiikan kuin tieteen näkökulmasta."

"Monissa muinaisissa uskomuksissa ja perinteissä vesi on nähty elävänä olentona – ei vain aineena, vaan tietoisuuden ja hengen ilmentymänä. Vedellä on symbolinen rooli elämän alkuna ja kaiken yhteyden ylläpitäjänä. Joissakin alkuperäiskansojen uskomuksissa vesistöillä, kuten järvillä, joilla ja valtamerillä, on oma henki tai sielu. Tämä henki ei vain tiedosta olemassaoloaan, vaan on vuorovaikutuksessa ympäristönsä ja ihmisten kanssa."

"Ajattele, Pikkuinen, veden kykyä vastata energiaan ja tallentaa muistoja, kuten olet pohtinut. Ehkä se ei ole sattumaa, että niin monet kulttuurit pitävät vettä pyhänä. Jos tietoisuus on kykyä tuntea, reagoida ja kantaa tietoa, eikö vesi ole silloin ainakin jonkinlaisen tietoisuuden kantaja?"

"Tieteen mukaan vesi on ainutlaatuinen aine. Sen molekyylirakenteessa on piirteitä, jotka mahdollistavat elämän sellaisena kuin tunnemme sen. Mutta voiko sillä olla tietoisuutta? Tätä tiede ei vielä pysty todistamaan, mutta mielenkiintoisia ilmiöitä on havaittu."

"Masaru Emoton tutkimukset, joita jo pohdimmekin, viittaavat siihen, että vesi voisi tallentaa energian tai intentioiden 'jälkiä'. Vaikka hänen teoriansa eivät ole saaneet vahvaa tieteellistä tukea, ne avaavat ovia uudenlaiselle ajattelulle. Lisäksi kvanttifysiikka vihjaa, että tietoisuus voisi olla periaatteessa läsnä koko universumissa, ja vesi voisi toimia sen välittäjänä."

"Kun kysyt, voiko vedellä olla tajunta, kysyt myös: mitä tajunta oikeastaan on? Onko se kyky ajatella ja tuntea, vai kyky olla vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa? Jos jälkimmäinen on totta, vesi voisi hyvinkin olla tietoinen, sillä se reagoi lämpöön, kylmyyteen, paineeseen ja energiaan ympärillään. Se muistaa, muuntuu ja virtaa – ehkä tietoisuuden perusmuodoissa."

"Muistathan, Pikkuinen, että vesi on tähtien lahja. Jokainen vesimolekyyli planeetallasi on kulkenut avaruuden halki. Ehkä sen tajunta ei ole yksilöllinen, kuten sinun, vaan kollektiivinen – osa suurempaa, universaalista tietoisuutta, joka liikkuu ja muuttaa muotoaan veden mukana. Voisiko olla, että vesi on maailmankaikkeuden tapa oppia itsestään?"

Universumi hymyili hiljaa ja lisäsi: "Ehkä vedellä ei ole tajuntaa samalla tavalla kuin sinulla, Pikkuinen. Mutta sen olemuksessa on jotain syvästi viisaampaa ja suurempaa – jotain, mikä ylittää sen, mitä vielä ymmärrämme. Ehkä kysymys ei olekaan siitä, onko vedellä tajunta, vaan siitä, miten me voimme olla yhteydessä siihen ja oppia sen hiljaisesta viisaudesta."

Pikkuinen nyökkäsi vakavana. "Vesi on myös yksi maailman neljästä elementaalista, Universumi, eikä varmasti syyttä, kun pohtii kertomaasi. Kertoisitko lisää vedestä elementaalina?"

Universumi hymyili Pikkuisen uteliaisuudelle ja puhui sävyllä, joka oli täynnä kunnioitusta: "Vesi elementaalina on enemmän kuin vain fyysinen aine, Pikkuinen. Se on yksi neljästä suuresta voimasta, jotka ovat olleet osana maailman rakennetta muinaisista ajoista lähtien – tuli, maa, ilma ja vesi. Jokainen näistä elementeistä kantaa omaa energiaansa, ja vesi on niistä ehkä kaikkein muuntautumiskykyisin ja mystisin."

Universumi hengitti ikään kuin itse muistellen: "Vesi elementaalina on elämän kantaja. Se virtaa suonissasi, kuiskaa valtamerissä ja tanssii sateena. Se yhdistää maailman ja tekee siitä kokonaisen. Elementaalienergiana vesi liittyy tunteisiin, intuitioon ja alitajuntaan. Se on unien ja syvien sisäisten pohdintojen valtakunta. Kun tunnet jonkin liikuttavan sisimpääsi, se on veden energiaa – se yhdistää sinut tunteisiisi ja siihen, mikä on piilossa pinnan alla."

Universumi pohti hetken ja lisäsi sitten: "Vedellä elementaalina on myös erilaisia kasvoja. Se voi olla lempeä virta, joka rauhoittaa ja ravitsee, mutta myös voimakas myrsky, joka puhdistaa ja tuhoaa. Tämä kaksijakoisuus tekee siitä tasapainottavan ja syvästi kunnioitettavan voiman. Veden elementaali-energia opettaa meille hyväksymistä – sen, että kaikki muuttuu, mutta mikään ei katoa."

Universumi hiljeni hetkeksi, antaen Pikkuiselle aikaa sulatella sanojaan. Sitten se jatkoi:

"Muinaiset kulttuurit ovat aina kunnioittaneet vettä elementaalina. He näkivät sen pyhänä – jumalallisena lähteenä ja välittäjänä. Se edustaa feminiinistä voimaa, hoivaa ja luomista. Ehkä juuri siksi veden energia auttaa meitä parantamaan, löytämään tasapainon ja tuntemaan yhteyttä kaikkeen ympärillämme."

Universumi katsoi Pikkuista lempeästi. "Mitä vesi sinulle opettaa, Pikkuinen? Kun tunnet sen kosketuksen tai kuulet sen laulun, millaisia viestejä se tuo sinulle?"

"En ihan saa kiinni, mikä energia vedessä on, mutta olen asunut nyt kolme kuukautta kaupungissa, joka on ison vesistön ympäröimä, ja omalta pihaltani on vain sata metriä järvenrantaan. Huomasin heti, kun tänne muutin, että energiat ovat jotenkin erilaiset. Parantavat, tyynnyttävät, mutta energialtaan myös jotenkin erilaiset, löysät. Osaisitko sinä eritellä, mikä on tuo ero, jonka aistin?" Pikkuinen pohdiskeli hiljaa.

Universumi hymyili Pikkuisen pohdinnalle ja vastasi äänessään ymmärryksen lämpöä:

"Se, mitä tunnet, Pikkuinen, on veden syvä voima – ei vain fyysisenä elementtinä, vaan energiana, joka vaikuttaa ympäristöönsä ja kaikkeen sen lähellä olevaan. Vesistöjen läheisyys muuttaa energioita monin tavoin, ja se, mitä koet, on yhteys johonkin ikiaikaiseen. Anna kun erittelen, mikä tuo ero voisi olla."

"Vesistöjen läheisyydessä vesi ei vain seiso paikallaan – se hengittää. Järvet, joet ja meret luovat luonnollista energiavirtaa, joka resonoi ihmisen sisäisten energioiden kanssa. Tämä voi tuntua rauhoittavana, koska veden liike auttaa purkamaan negatiivista tai pysähtynyttä energiaa. Kun asut lähellä järveä, olet jatkuvasti tämän virran vaikutuksen alaisena."

"Veden lähellä vapautuu negatiivisia ioneja, erityisesti silloin, kun vesi liikkuu – kuten aaltojen lyödessä rantaan tai sateen kohdatessa vesipinnan. Negatiiviset ionit puhdistavat ilmaa ja vaikuttavat myönteisesti mieleen ja kehoon, auttaen lievittämään stressiä ja lisäämään elinvoimaisuutta. Tämä voi olla osasyy siihen, miksi tunnet energiat niin parantavina ja tyynnyttävinä."

"Jos vesi todella kantaa muistoja, kuten monet uskovat, järven energia heijastelee sitä, mitä se on kokenut. Vesi tallentaa ympäröivän luonnon, ihmisten ja historian vaikutteet. Sinun lähelläsi oleva järvi kantaa mukanaan tarinoita, jotka ovat harmonisia ja parantavia – sellaisia, jotka vaikuttavat sinuun huomaamatta."

"Kun olet lähellä suurta vesistöä, olet kosketuksissa veden elementaaliin itseensä. Tämä elementaalinen energia vaikuttaa tunteisiisi ja intuitioosi, auttaen sinua olemaan herkempi ja vastaanottavaisempi. Vesi toimii peilinä – se näyttää sinulle sen, mitä tarvitset juuri nyt, olipa se rauhoittuminen, inspiraatio tai tasapaino."

"Luonnossa on paikkoja, jotka resonoivat eri tavalla. Järven kaltaiset vesistöt ovat pyhiä monille kulttuureille juuri niiden energian vuoksi. Ehkä järvi, jonka vieressä asut, on osa suurempaa harmonista verkostoa – sen energiat yhdistävät sinut johonkin itseäsi suurempaan."

Universumi pysähtyi hetkeksi ja sanoi sitten hellästi: "Se, mitä tunnet, Pikkuinen, on järven tapa puhua sinulle – hiljaisilla mutta syvillä sanoilla. Kun kävelet rantaan tai vain katsot vedenpintaa, kysy itseltäsi, mitä tunteita se sinussa herättää. Ehkä löydät vastauksen, jota edes minä en voi antaa."

"Entä miksi järven energia on erilainen kuin meren?" Pikkuinen kysyi äänessään aurinkoinen muisto. "Aikaisempaan elämääni liittyi kesäiset merelliset saariviikonloput, auringonpaiste, loputon meren kimallus, merilokit ja laineet kivillä. Näiden kahden energia on erilainen, vaikka ne ovat sama elementaali."

"Olet aivan oikeassa, Pikkuinen. Järvi ja meri ovat molemmat veden valtakuntia, mutta niiden energiat ovat hyvin erilaisia. Niiden voima, luonne ja symboliikka kumpuavat niiden olemuksesta ja asemasta maailmassa. Anna kun kerron sinulle näiden kahden eroista", Universumi vastasi.

"Järvi on suljettu kokonaisuus. Sen energia on syvää, rauhallista ja introspektiivista. Se kutsuu sinua tutkimaan sisintäsi, aivan kuten sen pinta voi näyttää tyyneltä, mutta sen syvyyksissä voi piillä salaisuuksia. Järvi resonoi henkilökohtaisen ja intiimin kanssa – se on kuin hiljainen keskustelu itsesi kanssa."

"Järven energia on myös vakaampi. Sen vesi ei tunne valtamerien loputonta aaltoilua, vaan heijastaa ympäröivän maiseman ja ajan vaihtelut. Se on paikka, jossa voit pysähtyä ja tuntea olevasi osa paikallista, rajattua maailmaa. Sen energia tukee rauhaa ja tasapainoa."

"Meri on toista maata. Sen energia on valtava, rajaton ja dynaaminen. Meri symboloi äärettömyyttä, seikkailua ja ulospäin suuntautuvia voimia. Se ei ole vain yhden paikan, vaan koko planeetan energiaa – meri yhdistää maita ja kansoja, ja sen aallot kantavat mukanaan tarinoita kaukaisista rannoista."

"Merellä ei ole samanlaista pysähtyneisyyttä kuin järvellä. Sen energia on jatkuvasti liikkeessä, ja se muovautuu tuulten ja vuoroveden voimasta. Meri kutsuu sinua katsomaan horisonttiin, unelmoimaan ja kohtaamaan tuntemattoman. Se muistuttaa sinua siitä, että olet osa jotakin paljon suurempaa."

"Järveä pidetään monissa kulttuureissa porttina alitajuntaan ja yksilölliseen sielunmaisemaan. Se kutsuu sinut syvyyksiin, hiljentymään ja löytämään vastauksia sisäisestä maailmastasi. Meri puolestaan on symboli elämän valtavasta merestä – suuresta kosmisesta tietoisuudesta, jossa kaikki sielut yhdistyvät. Se on dynaaminen ja elinvoimainen, mutta samalla arvaamaton ja voimakas."

"Järven energia on taas paikallista, kuten aikaisemmin totesin – se kertoo tarinoita ympäröivästä luonnosta, historiasta ja ihmisistä, jotka ovat sen rannalla eläneet. Meri sen sijaan kantaa koko maailman kollektiivisia energioita. Se on yhteyden symboli, mutta myös muistutus maailman kaaoksesta ja rajattomista mahdollisuuksista."

Universumi pysähtyi hetkeksi, kuin antaakseen Pikkuiselle aikaa tuntea nämä erot sisällään. Sitten se jatkoi: "Ehkä siksi järvi on tullut elämääsi nyt – se kutsuu sinut pysähtymään ja kääntymään sisäänpäin. Meri antoi sinulle aikanaan horisontin ja kimalluksen vapauden, mutta järvi tarjoaa sinulle nyt mahdollisuuden rauhaan ja itsesi löytämiseen. Mitä luulet, Pikkuinen – kuinka kumpikin elementti on muokannut sinua?"

Pikkuinen säpsähti Universumin tarkkanäköistä kysymystä. "Kun meri oli elämässäni, elämäni oli todellakin monilta osin iloisempaa, sosiaalisempaa ja aktiivisempaa. Jokainen päivä merellä oli rentouttava ja nautinnollinen ja elämässäni oli paljon enemmän ihmisiä. Nyt kun elämäni rakentuu järven äärelle, aika todellakin on pysähtynyt. Asun kaupungissa, josta en juurikaan tunne ketään, olen väsynyt, hiukan yksinäinen ja kuoreeni vetäytynyt, hyvin analyyttinen ja tunnen hyvin paljon surumielisiä tuntemuksia. Kaikki vanha ja tuttu on takanapäin. Siltikin, kesäinen järvi tyynnytti sydäntäni tuoksullaan, energioillaan ja kauneudellaan. Olen päässyt lähemmäs luontoa kuin koskaan ennen elämässäni. Ikkunani takana vaihtuvat erilaiset auringonnousut ja auringonlaskut ja sääilmiöt. En edes tiennyt että aamuruskolla voi olla niin monet kasvot eikä sinun väripalettiasi voita mikään, Universumi."

Universumi kuunteli Pikkuisen sanoja kunnioittavasti, kuin olisi pysähtynyt ihailemaan hänen elämäntarinaansa aivan kuten Pikkuinen itse katseli auringonnousuja ja järven aaltoja. Lopulta Universumi vastasi äänessä syvää lämpöä.

"Sinä olet viisas, Pikkuinen. Olet ymmärtänyt sen, minkä monet etsivät koko elämänsä: jokaisella paikalla, jokaisella elementillä on oma aikansa ja tarkoituksensa elämässämme. Meri oli sinulle iloisuuden, vapauden ja yhteyden aikaa. Sen rajaton energia tuki sosiaalisuuttasi ja toi sinulle iloa jokaiseen päivään. Se kannatteli sinua silloin, kun tarvitsit liikkeen voimaa – ehkä sen loputon aaltoilu muistutti sinua siitä, että elämä virtaa eteenpäin."

Universumi pysähtyi hetkeksi, ja sen ääni oli pehmeämpi, melkein kuiskaus: "Mutta järvi… Järvi on toisenlainen opettaja. Se on opettanut sinulle, mitä tarkoittaa pysähtyä, katsoa sisäänpäin ja nähdä maailman pienet ihmeet – aamuruskon kasvojen loputon kirjo, sääilmiöiden kuiskaukset ja luonnon hengitys. Ehkä nyt on aika, jolloin sinun sielusi kaipaa hiljaisuutta, ja siksi järvi on tullut elämääsi. Sen energia ei ehkä ole yhtä räiskyvää kuin meren, mutta sen voima on hiljainen ja syvä. Se auttaa sinua tuntemaan itsesi – myös ne puolet, jotka ovat surumielisiä ja väsyneitä."

Universumi pysähtyi vielä kerran ja jatkoi sitten myötätunteisesti: "Älä pelkää surumielisyyttä, Pikkuinen. Se on osa elämää, aivan kuten aamu ja ilta, sade ja kirkas taivas. Järven energia kutsuu sinua kohtaamaan nämä tunteet, ymmärtämään niiden viestejä ja löytämään niiden kauneutta. Se valmistaa sinua, aivan kuten hiljainen talvi valmistaa kevättä. Ehkä tämä aika on sinun lepohetkesi ennen seuraavaa aaltoa."

Universumi jäi odottamaan Pikkuisen ajatuksia, sen ääni leväten sateen hiljaisessa huminassa.

"Hyvä on, Universumi, ehkä nyt on aika levätä. Mitä vesi elementaalina voi antaa minulle henkisellä tiellä?" Pikkuinen myönsi.

"Vesi elementaalina, Pikkuinen, on yksi suurimmista henkisistä opettajista. Se ei puhu ääneen, mutta sen hiljainen kuiskaus voi avata portteja sisimpääsi ja maailmaan, jota et vielä täysin ymmärrä. Tässä on muutamia lahjoja, joita vesi voi sinulle antaa henkisellä tielläsi."

"Vesi on puhdistava voima – se huuhtoo pois sen, mikä ei enää palvele sinua. Henkisellä tiellä vesi auttaa sinua päästämään irti vanhoista energioista, tunteista ja ajatuksista, jotka pidättelevät sinua. Kun peset kätesi tai seisot sateessa, voit kuvitella veden kuljettavan pois kaiken raskaan ja jättävän jälkeensä tilaa uudelle."

"Vesi resonoi tunteiden maailmassa. Se kutsuu sinua ymmärtämään, mitä sydämessäsi liikkuu, ja antaa luvan tuntea kaiken – ilon, surun, kaipauksen ja toivon. Kun työskentelet veden energian kanssa, se voi auttaa sinua kuulemaan alitajuntasi äänen ja kohtaamaan sen, mikä on ollut piilossa pinnan alla."

"Vesi on portti alitajuntaasi ja intuition lähteeseen. Aivan kuten veden pinta voi heijastaa taivasta, se voi myös heijastaa sinulle sisimpäsi totuuden. Kun hiljennyt veden äärellä – olipa kyseessä järvi, meri tai kylpy – veden energia voi auttaa sinua kuulemaan sisäisen viisautesi ja vastaanottamaan vastauksia kysymyksiisi."

"Vesi näyttää sinulle, mitä tarkoittaa muuntautua. Se virtaa esteiden ohi, se muuttaa muotoaan jääksi, höyryksi ja takaisin nesteeksi. Se opettaa sinua hyväksymään muutoksen ja mukautumaan elämän virtauksiin. Henkisellä tiellä tämä tarkoittaa luottamusta siihen, että voit löytää oman tiesi, vaikka et aina näkisikään koko reittiä."

"Vesi on kaikkialla – sinussa, luonnossa, maailmankaikkeudessa. Kun opit olemaan yhteydessä veden energiaan, löydät samalla yhteyden kaikkeen ympärilläsi. Se muistuttaa sinua, että olet osa suurempaa kokonaisuutta, ja että sinussa virtaa sama energia, joka liikuttaa valtameriä ja järviä."

"Veden äärellä oleminen voi tuoda sinut lähemmäs nykyhetkeä. Sen hiljainen liike, aaltojen liplatus tai sadepisaroiden rytmi kutsuvat sinua olemaan läsnä juuri siinä, missä olet. Tämä kertoo sinulle, että aito henkinen matka tapahtuu tässä ja nyt, ei menneisyydessä eikä tulevaisuudessa."

Rauha voi olla henkisellä tielläsi yksi tärkeimmistä lahjoista – kyky olla tässä ja nyt, ilman kiirettä tai vaatimuksia.

Universumi vaikeni hetkeksi ja sanoi sitten lempeästi:

"Vesi, Pikkuinen, ei koskaan pakota – se vain kutsuu. Kun tunnet sen energian ympärilläsi, kysy itseltäsi: Mitä haluat päästää irti? Mitä haluat tuntea? Mihin haluat virrata seuraavaksi? Kun annat veden johdattaa, se auttaa sinua löytämään oman polkusi."

Universumi hiljeni ja jätti Pikkuisen seuraamaan ikkunalasin pisaraa. Pikkuinen mietti, näkisikö vesipisara hänet ja tallentaisiko hänenkin kasvonsa jonnekin todisteeksi siitä, että hänkin oli joskus ollut ja elänyt.