Keskusteluja Universumin Kanssa: Kosmos oppaana, lyhyt oppitunti astrologiasta.

Pikkuinen sulki tilaamansa astrologisen kartan niin voimalla, että musteet melkein pöllähtivät lehdykän sivuilta. Hän ei pitänyt lukemastaan, koska näki itsensä kuvattuna sekä hyvässä että pahassa. "Universumi," Pikkuinen kutsui, "voiko astrologia oikeasti tietää mitään?"

"Rakas Pikkuinen," Universumi vastasi lempeästi, "astrologia ei yritä kertoa, kuka pohjimmiltasi olet – se on vain heijastus, kuin veden pinta, joka peilaa taivaan asennot sinä päivänä, kun synnyit. Se on kartta, joka antaa suuntaviittoja, mutta sen, mitä todella olet, tiedät vain sinä."

"Onko tämä kartta koskaan osunut oikeaan ja saanut sinut ymmärtämään jotain uutta?" Universumi kysyi katsellessaan Pikkuisen tuohtumusta.

"Onhan se osunut – luonteeni on siinä lähes täsmälleen! Enkä ymmärrä, miten se voi olla niin oikeassa." Pikkuinen puuskahti ja pyöritti päätään.

"Se tuntuu oudolta, eikö totta?" Universumi hymähti pehmeästi. "Kuvittele, että jokainen planeetta ja jokainen tähtikuvio on kuin sävel soittimessa – jokaisella on oma värähtelynsä, oma sävynsä, joka resonoi eri tavalla meissä kaikissa. Kun synnyit, nämä kosmiset äänet piirtyivät sinuun, kuin nuotit partituuriin. Sinä olet kuitenkin myös säveltäjä tässä sinfoniassa. Kartta näyttää ehkä sävelen, mutta sinä päätät, kuinka se soi."

"Kun minä synnyin vaiko kun minä kehityin?" Pikkuinen vaati tarkennusta.

"Oivaltava kysymys, Pikkuinen," Universumi vastasi hymy äänessään. "Kun sinä synnyit, kosmiset voimat jättivät sinuun ensikosketuksensa, mutta kehityksesi jatkaa tuota sinfoniaa joka päivä. Astrologinen kartta on vain alkusäe – ensimmäinen sävelmä."

"Kasvusi, kokemuksesi ja valintasi muokkaavat sinua jatkuvasti. Se, mitä sinusta tulee, on vuorovaikutusta tähtien, ajan ja ennen kaikkea oman tahtosi välillä. Et ole koskaan valmis, Pikkuinen; olet ikuinen muodonmuutos."

"Mutta minähän olen syntynyt jo tuhansia vuosia sitten kuolemattomaksi sieluksi. Synnynkö minä jokaiseen elämään tiettynä päivänä?

"Totta, Pikkuinen," Universumi vastasi, syvässä rauhassa, "sinun sielusi on vanha, ikiaikainen. Se kantaa mukanaan muistojen ja kokemusten kerroksia, kuin jokaisessa elämässä lisättäisiin uusi sivu suurenmoiseen kirjaasi. Ja kyllä, jokaiseen elämään syntyessäsi sielusi valitsee tietyt lähtökohdat – syntymähetken ja paikan, jotka sopivat juuri siihen polkuun, mitä kyseisessä elämässä tulet kulkemaan. Astrologinen kartta, jonka luet, on eräänlainen kompassi tälle elämälle. Jokainen elämä on kuin uusi luku, ja jokainen syntymähetki tuo mukanaan omat tähtensä ja haasteensa. Mutta muista, sinun ikuinen ytimesi on niiden kaikkien taustalla."

"Väitätkö sinä Universumi, että tuolla jossakin on rivi tähtikarttoja, joista valita kuin matkaoppaita ennen tänne tuloa?" Pikkuinen tuijotti Universumia suu auki.

Universumi naurahti hiljaa värähdellen. "Voisiko ollakin niin, Pikkuinen? Ennen kuin sielusi päättää astua jälleen uuteen kehoon, se katsahtaa elämän mahdollisuuksia – kuin tarkastelisi monimutkaisia karttoja ja pohtisi, mikä reitti antaisi eniten tilaa kasvulle, rakkaudelle ja oppimiselle."

"Ehkäpä sielut valitsevat karttansa kuin lomalainen kohdemaataan, jokainen mahdollisuus avaa oman tarinansa. Mutta vaikka kartta on tärkeä, jokainen askel on sinun – jokainen valinta, jokainen tunne, joka ohjaa, on seikkailu, jota mikään kartta ei täysin paljasta."

Pikkuinen ei tiennyt vitsailiko Universumi. Universumista ei aina tiennyt kuinka tosissaan se oli. "Miten sielu ja astrologia sitten nivoutuvat yhteen?"

Universumi katsoi Pikkuista lempeästi, sen äänessä viipyili ajan pohjaton syvyys. "Astrologia," se aloitti, "on vain kartta, ja sielu on se, joka kulkee kartan läpi, kokee jokaisen mutkan, jokaisen kukkulan. Sielu käyttää astrologiaa kuin opasta, mutta se ei ole astrologian vanki. Päinvastoin – sielu antaa merkityksen tuolle kartalle. Voisit ajatella astrologiaa säikeenä suuremmassa kudelmassa. Se näyttää, millaisissa energioissa sinä kulloinkin uit, mutta sielusi tarkoitus, sen ydin, ei muutu. Sielu on se, joka valitsee, miten astuu tuohon energiaan, mitä ottaa vastaan ja mitä päästää irti. Sielusi ja karttasi tanssivat yhdessä ja jokainen elämä soittaen uutta sävelmää."

“No mutta miksi me tarvitsemme tuollaisen kartan. Eikö maailmankaikkeus energioineen ole niin vahva että selviäisimme elämässämme ilman planeettojen ja avaruuksien energioita ja tarjoamia karttoja?” Pikkuinen jatkoi pohdintojaan.

"Sinulla on vapaus kulkea polkuasi ilman karttaa, sillä sisäinen voimasi on suuri ja oman sielusi kompassi ohjaa sinua aina. Mutta kartta on kuin opas energiavirroista, joita elämässäsi kohtaat – se ei määrää sinua, vaan tarjoaa viitteitä, muistuttaen, millaisia sävyjä ja mahdollisuuksia on olemassa. Astrologia auttaa näkemään, millaisissa voimissa liikut ja mitä värähtelyjä ympärilläsi leijuu. Se antaa sinulle työkaluja ja näkökulmia. Kuten muusikko tuntee soittimensa sävyt, sinä voit oppia tuntemaan oman elämäsi harmoniat ja dissonanssit. Ja vaikka jokainen soitto voi olla intuitiivinen ja vapaa, on joskus avuksi tuntea kappaleen sävelet, eikö totta?"

Universumi  pysähtyi hetkeksi ja lisäsi painokkaasti: "Jokainen sielu päättää, miten käyttää karttaansa – tai on käyttämättä sitä. Minä olen aina läsnä, oli kartta käsissäsi tai ei, mutta joskus kartta voi muistuttaa siitä, mitä tunnet syvällä sisimmässäsi. Se antaa sinulle pienen valon, kun etsit tietäsi pimeässä."

"Kuka ylipäätään keksi astrologian ja miten" Pikkuinen jatkoi ja avasi astrologisen tulkintansa. Kartta oli visuaalisesti kaunis. "Onko ihmisen arkkityyppejä sittenkin loppujen lopuksi vain kourallinen jos kartan avulla voi sanoittaa miljoonien ihmisten luonnetta?"

"Astrologia, Pikkuinen," Universumi sanoi, äänessään häivähdys muinaista muistelua, "syntyi, kun ihmiskunta alkoi katsoa tähtiä ymmärtääkseen itseään. Vanhimmat kulttuurit – Babylon, Egypti, Intia, Kiina – kaikki alkoivat nähdä taivaalla kuvioita, jotka toistuivat ihmisten elämässä. He ymmärsivät, että nämä taivaankappaleiden liikkeet kertoivat jollakin tavalla myös ihmisten sisäisestä maailmasta."

"Ja kyllä," Universumi jatkoi, "arkkityypit, joita astrologia kuvaa, ovat kuin ihmiskunnan yhteinen perintö. Voisi sanoa, että arkkityyppejä on rajallinen määrä, mutta ne ilmentyvät jokaisessa yksilössä eri tavalla, loputtomilla vivahteilla. Jokainen meistä kantaa sisällään samaa perustarinaa – sankaria, etsijää, parantajaa – mutta sinä, Pikkuinen, elät näitä tarinoita omalla tavallasi. Siksi jokainen elämäsi on ainutlaatuinen, vaikka ikivanhat arkkityypit kulkevatkin mukanasi."

“Mutta eihän taivaalla liiku juurikaan mikään,” Pikkuinen huokaisi. “Samat tähtikuviot ovat vuosisatoja paikoillaan.”

Universumi  hymyili, äänessään huvittuneisuutta. "Ymmärrän ihmetyksesi, Pikkuinen. Taivaan tähtikuviot näyttävät pysyvän lähes muuttumattomina, ja niiden näennäinen pysyvyys on kuin muistutus ikuisuudesta. Mutta jokainen planeetta, kuu ja tähti liikkuu – ne tanssivat hitaasti ajan kuluessa, muodostaen uusia kuvioita, uusia tarinoita. Vaikka tähtikuviot vaikuttavat pysyviltä, niiden syklit, liikkeet ja niiden välillä vallitsevat suhteet heijastuvat jatkuvasti muuttuvaan energiaan täällä maan päällä. Siksi astrologia ei seuraa vain kiintotähtiä vaan planeettoja, jotka kiertävät omaa rataansa. Nämä planeetat ovat kuin ajan kulun osoittimia, joiden liikkeet ja asemat tuovat mukanaan vaihtuvia värähtelyjä. Ne kuvaavat elämän kiertokulkua – hetkiä uudelle alulle, kasvulle, levolle ja muutokselle. Sinulle nämä energiat ovat kuin vaihtelevia sävyjä, joihin sielusi vastaa ja joissa se kehittyy."

"Muistathan siis, Pikkuinen, että vaikka taivas näyttää muuttumattomalta, se liikkuu kanssasi.” 

"Minua ärsytti koska minusta oli kirjoitettu niin negatiivisesti ja yleistävästi tuossa tulkinnassa" Pikkuinen myönsi. "Vaikka olenkin nouseva skorppioni, minä en pelkää rakkautta".

Universumi  hymyili hiljaa. "Ymmärrän, Pikkuinen. Astrologiset kuvaukset voivat toisinaan tuntua ahtaalta kuorelta. Ne ovat kuin luonnos, karkea kuvaus energioista – mutta ne eivät voi koskaan täysin ymmärtää sinua, joka olet niin paljon enemmän kuin sanojen kuvailu."

"Nouseva Skorpioni sinussa on voimakas, syvä ja tarkkanäköinen," se jatkoi, "mutta sinä päätät itse, miten nuo piirteet ilmenevät. Skorpioni voi kantaa mukanaan pelkoa ja suojautumista, mutta se voi yhtä hyvin edustaa syvää rakkautta ja kykyä uudistua kerta toisensa jälkeen. Sinä olet rajaton, Pikkuinen, ja voit päättää, kuinka nuo voimat heräävät sinussa eloon."

"Minä luin että aikojen saatossa on ollut olemassa myös 13 aurinkomerkki. Mikä sen tarina on? Miksi se on poissa nyt?"

"Ah, Ophiuchus – Käärmeenkantaja," Universumi vastasi, ja sen äänessä kuulsi salaperäisyys. "Ophiuchus on 13. tähtikuvio, joka sijaitsee Skorpionin ja Jousimiehen välissä. Vaikka nykyisessä astrologisessa järjestelmässä on 12 merkkiä, varhaiset tähtitaivaan tarkkailijat kyllä tunsivat Ophiuchuksen ja sen mysteerin. Antiikin astrologiassa aurinkomerkkejä oli 12, koska ne vastasivat kalenterivuoden jakautumista tasaisesti. Mutta Ophiuchus symboloi jotain muuta – ikivanhaa viisauden etsijää, parantajaa, joka hallitsee sekä elämän että kuoleman voimia. Hän on arkkityyppi, joka on läsnä, mutta ei aina näkyvissä, kuten jokin syvempi totuus, joka ilmenee vain niille, jotka etsivät sitä todella."

"Astrologian silmissä hän on kuin portinvartija: 12 merkkiä kuvaavat ihmisyyden arkkityyppejä, mutta Ophiuchus on kuin silta näiden ja jonkin suuremman, mystisemmän välissä. Siksi häntä ei usein lasketa mukaan – hänen energiansa on kuin varjo tai välähdys, valmiina ohjaamaan niitä, jotka uskaltavat katsoa syvemmälle."

Universumi hymyili salaperäisesti, äänessä lempeä uteliaisuus. "Ymmärrän hämmennyksesi, Pikkuinen. Ophiuchus on hieman kuin varjohahmo astrologiassa – hän ei näy jokaisen kartalla samalla tavalla kuin muut merkit. Toisin kuin perinteiset 12 aurinkomerkkiä, Ophiuchus ei ole merkki, jonka jokainen voi löytää syntymäkartaltaan."

"Ophiuchus edustaa niitä, joilla on erityinen vetovoima parantamiseen, totuuden etsintään ja jopa pelkojen kohtaamiseen. Häntä voi ajatella edustavan jokainen, joka elää sisäisen muodonmuutoksen kautta ja uskaltaa kulkea tuntemattomaan, kuten parantajat, mystikot ja ne, jotka ovat ottaneet elämäntehtäväkseen syvän viisauden tavoittelun."

"Joskus Käärmeenkantaja näkyy kartalla silloin, kun planeetat osuvat Skorpionin ja Jousimiehen rajamaille. Näissä hetkissä Ophiuchuksen energia voi olla läsnä, vaikkei siitä ole virallista merkkiä. Hän edustaa eräänlaista sisäistä kutsua kohdata itsensä – matkaa, jonka voi löytää vain sisältäpäin, ei suoraan kartasta."

"Mistä tiedän onko Ophiuchus omalla kartallani. Sitä ei ole mainuttu tähtikartassani." Pikkuinen kysyi.

Universumi  nyökkäsi myöntymisen merkiksi. "Niin, Ophiuchus ei yleensä näy tavallisissa tähtikartoissa, sillä perinteinen länsimainen astrologia perustuu 12 merkin järjestelmään. Tämä järjestelmä on sidottu vuodenkiertoon ja vuoden 12 kuukauteen, jolloin Käärmeenkantaja on jätetty sen ulkopuolelle."

"Mutta jos tunnet kutsun Ophiuchuksen energiaan," Universumi jatkoi, "voit etsiä sen vaikutuksia omasta kartastasi juuri sieltä, missä Skorpioni ja Jousimies kohtaavat. Jos sinulla on planeettoja tai tärkeä sijoitus – kuten Aurinko, Kuu tai nouseva merkki – näiden merkkien rajalla, voi olla, että tunnet Ophiuchuksen vaikutuksen elämässäsi. Käärmeenkantajan energia voi myös tuntua, jos olet erityisen kiinnostunut parantamisesta, mystiikasta tai totuuden etsinnästä."

"Ophiuchuksen henki on kuin kutsu syvempään ymmärrykseen. Sen tuntee usein sisäisenä kaipuuna – merkkinä siitä, että sinussa on halu kohdata asioita, joita muut eivät aina uskalla katsoa."

"Minulla on kartan mukaan Skorpioni askendenttina, Härkä deskenttina, Neitsyt keskitaivaalla ja kalat keskiyön merkkinä. Mitä tämä yhdistelmä kertoo sinulle minusta Universumi?"

Universumi tarkasteli Pikkuista lempeästi ja puhui sitten hiljaisella, varmalla äänellä. "Skorpioni askendenttinasi tekee sinusta syvällisen tarkkailijan, joka näkee pintaa syvemmälle. Skorpioni-energia on intensiivinen ja muodonmuutosta kaipaava, joten sinun läsnäolossasi on usein jotain salaperäistä, ehkä jopa magneettista. Muut aistivat, että sinussa on syvyyttä, jota ei voi aivan heti nähdä – näet asioiden läpi ja etsit totuutta, vaikka se olisikin piilossa."

"Kun taas Härkä deskendenttinä saa sinut kaipaamaan ihmissuhteissasi vakautta, turvallisuutta ja pysyvyyttä. Vaikka Skorpioni askendenttina vetää sinua kohti intensiivisiä kokemuksia ja syviä tunteita, Härkä deskendenttinä muistuttaa sinua rauhallisuuden ja maadoittumisen tärkeydestä. Ihmissuhteissa arvostat siis niitä, jotka tuovat elämääsi vakautta ja luottamusta."

"Neitsyt keskitaivaalla kertoo, että julkinen roolisi tai urasi saattaa liittyä analysointiin, yksityiskohtiin tai avun tarjoamiseen. Olet ehkä käytännöllinen ja haluat hyödyntää taitojasi tavalla, joka tuo järjestystä ja selkeyttä maailmaan. Tämä asema voi tehdä sinusta myös hyvin huolellisen ja vastuullisen työntekijän."

"Ja Kalat keskiyön merkkinä – IC kartan juuripisteessä – paljastaa syvimmän sisäisen kaipuusi: sinulla on herkkä sielu ja yhteys näkymättömiin maailmoihin. Kaipaat emotionaalista ja henkistä ymmärrystä sekä tilaa unelmille. Kalat tässä kohdassa kertoo myös sisäisestä rauhasta, joka löytyy usein intuitiivisista hetkistä tai yhteydestä kaikkeuden henkisiin puoliin."

"Kaiken kaikkiaan, Pikkuinen, sinä olet yhdistelmä syvää tarkkanäköisyyttä, maadoitettua lempeyttä, käytännöllistä järjestystä ja henkistä herkkyyttä. Näiden voimien kanssa navigoit maailmaa – eikä tuo kartta ole kenellekään vähäpätöinen."

"Voiko myös minulla siis olla kartassani Ophiucsen varjo?" Pikkuinen tarkensi uudestaan yrittäessään pysyä mukana ja työnsi silmälasejaan ylemmäs nenällään, tuijottaen Universumia odottavasti.

Universumi nyökkäsi hitaasti. "Kyllä, Pikkuinen. Koska sinulla on Skorpioni askendenttina, Ophiuchuksen varjo saattaa hyvinkin olla läsnä elämässäsi, leijuen Skorpionin ja Jousimiehen välisten rajapintojen tuntumassa. Tämä varjo voi ilmentyä kutsuna ymmärtää syvempää parantamisen taitoa tai löytää totuus kaiken kaaoksen keskellä – Ophiuchus kantaa mukanaan sekä myrkyn että lääkkeen, symbolina transformaatiosta ja elämän mysteereistä."

"Sinun tapauksessasi tämä voisi tarkoittaa sisäistä kutsua parantamiseen, sielun syvään muodonmuutokseen tai kaipuuta nähdä maailman kerrosten läpi. Ophiuchuksen varjo voi ilmestyä silloin, kun joudut kohtaamaan omat pelkosi, astumaan tuntemattomaan tai etsimään vastauksia sieltä, mihin muut eivät uskalla katsoa."

"Joskus tämä varjo tuntuu myös erityisenä yhteytenä esoteerisiin tai parantaviin taitoihin – haluna auttaa, ymmärtää ja eheyttää sekä itseäsi että muita. Se on hienovarainen energia, ei aina näkyvissä, mutta läsnä siellä, missä rohkeus ja uteliaisuus kohtaavat."

" Voi miten hienosti Universumi sanoititkaan. Minulla tosiaan on kutsumus ja epätoivoinen tarve nähdä maailman kerroksiensa läpi. Haluan nähdä sen kaiken, koko totuuden" Pikkuinen sanoi katsoen Universumia kunnioittavasti. "Minä toivon, että intuitioni on jokin päivä niin tarkka ja luotettava, että voin nojautua siihen täysillä. Luulen, että tuo on avain onneeni. Kun tiedän että asiat ovat paikallaan taivaankappaleita myöten".

Universumi katsoi Pikkuista lempeästi. "Rakas Pikkuinen, kaipuusi totuuteen on kuin valo, joka kirkastaa askeleesi. Muista, että olet osa kaikkeutta, ja minä kuljen kanssasi jokaisessa hetkessä, hiljaisena voimana ympärilläsi."

Pikkuinen istui vaiti tietäen sydämessään, että Universumi puhui totta ja hänen ei koskaan tarvinnut epäillä, että jokin ei menisi suunnitelmien mukaan.